Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                   Nooruskan jäähyväiset:


Tulin viimeistä kertaa hoitolalle. Menin Kaadon luo ja siellä sen häkkiin. Kaado tuli luokseni ja minä silitin sitä. Se kävi makaamaan ja painoi päänsä syliini. Silitin sitä ja samalla kyynel vieri poskeani. Oli kurjaa kun tiesi näiden olevan hyvästit. Onneksi meillä oli koko päivä aikaa. Silitin vielä hetken Kaadoa ja pyyhkäisin sitten kyyneleet pois poskiltani ja sanoin: "No heitetään hyvästit vasta kun on niiden aika!" Hain hoitolalta vara hihnan sekä pannan. Laitoin ne Kaadolle ja me lähdimme ulos. Kaado ja minä juoksimme lumihangessa ja leikimme. Meillä oli niin hauskaa että melkein unohdiin syyn miksi olin hoitolalla. Kun lenkkimme päättyi, menimme sisään ja minä vein hihnan ja pannan takaisin sinne mistä ne otinkin. Menimme Kaadon kanssa jatkamaan leikkejä ulkohäkkiin. Olimme hippaa ja leikimme köydenvetoakin. Kun molemmat olivat ihan uupuneita, niin menimme sisään. Otin Kaadon mukaani ja menimme huoneeseen jossa kaikki villieläimet voivat tavata toisensa. Siellä sattui olemaan myös Helmi ja Karkki. Kaado leikki niiden kanssa kun minä katsoin ulos ikkunasta. Sää oli ihana ja aurinko oli jo aika alhaalla. No hetken katseltuani otin Kaadon ja vein sen häkkiin. Muistin etten ollut antanut sille sen naksuja mitkä sain kun tulin. Laitoin Kaadolle naksuja ja vähän vettä. Se söi ja joi ihan kohtuullisen hyvin. Kun laitoin ruoan loppuja roskiin niin huomasin kaapissa kortin jossa luki: Hei Nooruska! Teimme tämän kortin Kaadon kanssa kun sillä oli niin kova ikävä sinua! Ajattelimme että kun tulet hyvästelemään niin saat sen ja jos et pääse hyvästelemään niin tuomme sen sinulle! Terv. Kaado, Epsu & Fire. Ja alle oli painettu Kaadon tassun kuva. Jälleen kyyneleet vierähtelivät poskiani pitkin. Jo ajatuskin hyvästelystä sait minut itkemään. Kun sain itkettyä tarpeeksi niin otin Kaadon ja lähdimme kiertämään hoitolaa sisältä. Olisin halunnut hyvästellä kaikki tutut hoitajat mutten löytänyt heitä, vaan pelkkiä uusia hoitajia käveli vastaan kerroin heille, että olin entinen hoitaja ja nyt olin lähdössä pois kokonaan jos he kysyivät miksi näytän kuin olisin itkenyt. Vihdoin saavuin Firen ja Epsun toimistolle Kaadon kanssa. Koputin oveen ja ovi avautui... siellä oli kaikki tutut hoitajat sekä Epsu ja Fire! Siellä oli Yuri, Tseika ja Kagome! Halasin ystäviäni ja itkin onnesta sekä surusta. Juttelimme jonkin aikaa ja kaikki silittelivät Kaadoa joka näytti surulliselta. Kun aurinko laski ja kuu nousi taivaalle sekä tuhannet tähdet sen ympärille, niin minä ja kaikki muut jopa Kaado menimme ulos. "Minun on nyt kai lähdettävä." sanoin itku kurkussa. "Niin kai... Mutta voithan aina käydä katsomassa Kaadoa ja meitä kaikkia muita!" Epsu lohdutti. "Niin..." minä vastasin nyt jo kyynelehtien. Kaado tuli lähelleni ja minä menin kyykkyyn ja silitin sitä. Viimein aloin itkeä ja painoin kasvoni Kaadon turkkiin. Ikään kuin se olisi ymmärtänyt tilanteen sillä se oli kuin sanovinaan: "Ei hätää... Minä olen aina sinun ystäväsi!" Se helpotti minua. Silloin äitini auto saapui pihaan ja jouduin lähtemään. "Hei sitten!" huusin itkien kun juoksin autoa kohti. Kyyneleet lensivät tuulessa ja jäätyivät ennen kuin tippuivat maahan. "Heippa!!" kaikki minua saattamaan tulleet huusivat yhteenääneen. Katsoin Kaadoa joka meinasi lähteä perääni. Sanoin mielessäni: "Ei hätää Kaado! Yuri pitää sinusta hyvän huolen!" Katsoin vielä taivaalle... satamiljoonaa tähteä loistivat ja katsoivat maahan... ikään kuin nekin olisivat surreet minun lähtöäni. Ja entäs sitten kuu... se loisti taivaalla ja nyt sen pieninkin säde saattoi lämmittää sydäntä kuin auringon tuhat sädettä! Mielessäni lauloin laulusta jäähyväiset ensimmäisen säkeistön tosin vähän eri sanoilla ja hieman erilailla muutenkin:

On aika hiljaa kiittää ja tassua puristaa
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa!
Jäi jälki sydämiimme jäi jälki unelmiin
sulle laulamme nyt näkemiin!
Turvallista matkaa aalloille elämän
kanssa hyvän ystävän...!

Hyvästi kaikki!

 

Yasukon (lausutaan Jasuko) jäähyväistarina:



Tulin Hoitola Tähteen. Tänään en tosin kovin hyvillä mielin... Tiesin etten ehtisi enää hoitaa Benjiä tämän jälkeen, joten haluaisin nauttia tästä päivästä. Menin Benjin luo. Se makasi häkissä, mutta pokaisi heti pystyyn kun saavuin. Se ei tiennyt että olin lähdössä pois. Menin sen häkkiin ja sanoin: "Benji, Mä en tuu enää tän jälkeen tänne joten..." Ja päätin lauseeni siihen. Silittelin Benjiä joka katsoi vain kummistuneena kosteita silmiäni. "Oneeks sä oot vasta pentu... Sä voit tottua helpommin uuteen hoitajaa." Ajattelin. Minulta oli valunut muutama kyynel joten pyyhin ne pois ja hain Benjille hihnan ja pannan. Laitoin sen niihin ja me lähdimme ulos. Benji ei ymmärtänyt vieläkään että tämä oli viimeinen tapaamisemme ainakin niin että se oli minun hoitsuni... Kävelimme polkua pitkin... sitten saavuimme tienviittojen luo. Katselin hetken niitä ja menimme ensin maskottien luo.

Kun saavuimme maskottien luo niin meitä vastassa oli Sara joka istui ulkona. "Moi Sara." tervehdin. "Ai Yasuko!" Sara sanoi. "Joop... tulin käymään nyt näin viimeisen kerran kun lähden sitten pois..." kerroin. "Ai... no se on ikäväää että lähdet... No mut oota!" Sara sanoi ja haki sisältä kaikki muut maskotit. Se oli kertonut niille että minä lähtisin joten kaikki hyvästelivät minut. Sitten minä vuorostani heidät. Sitten lähdin tien viitoille Benjin kanssa.

Tien viitoilla kävelimme suoraan hoitolalle. Vein Benjin häkkiin ja palautin hihnan ja pannan hoitolan varastoon. Sitten palasin Benjin luo. Menimme Epsun ja Firen toimistoon. "Hei!" sanoin kun tulin sisään. "Ai Yasuko! Onko tämä se sinun viimeinen hoito kertasi?" Epsu kysyi. "Joo... harmittaa kyllä lähteä..." sanoin. "No oliko sinulla jotain asiaa?" Epsu kysyi. "No ei... halusin vain nähdä toimiston vielä kerran..." sanoin ja katselin toimiston seiniä ja pöytää joka oli aika sekainen Epsun ja Firen papereista. "No mutta mä meen tästä häiritsemästä..." sanoin ja lähdin. Menimme Benjin ulkohäkkiin leikkimään. Leikimme kuin viimeistä päivää! Toisaalta... sehän olikin viimeinen päivä. Vein Benjin sen häkkiin ja silittelin sitä... "Nyt sinusta pitää huolta Fire, Epsu ja Sofia niin kauan kunnes saat oman uuden hoitajan... Ne on tosi kilttejä." vakuutin Benjille joka läähätti. Se siirtyi juomaan kun minä lakkasin silityksen. Pian Benji kuitenkin tuli takaisin. Silittelin sitä ja silmäni kostuivat... en kuitenkaan pystynyt olla itkemättä. Painoin kasvoni Benjin turkkiin... Äitini oli kuollut viikko sitten ja minulla oli paljon suruja... nyt joutuisin luopumaan myös Benjistä. Menin vielä yksin äkkiä käymään Epsun ja Firen toimistolla. "Hei! Voitteko tulla Benjin kanssa ulos hyvästelemään minut?" kysyin. "Juu!" Epsu ja Fire vastasivat yhtä aikaa.

Ulkona minä halasin Benjiä ja kuiskasin sille: "Mä tuun varmasti kattoo sua joskus... ihan varmasti!" Ja kävelin isäni autoon. Lähdimme hoitolan pihalta. Katselin taakseni kun Benji jäi haukkumaan perääni. "Ehkä se tajusi etten mä tuu enää takas..." ajattelin. Mielessäni pyöri Kaija Koon laulu: Ei yksi pääsky kesää tee. Laulun kertosäe kuuluu näin:

"Ei yksi pääsky kesää tee
Ei yksi kesä elämää sydämeen
Ei yksi elämä mitään tähän kaikkeen...
Se pääsky toi kesän eteiseen
Se antoi rauhan sydämeen
Ja lehahti sitten siivilleen
Ja syttyi liekkiin ikuiseen
Ja se loistaa minne ikinä meen..."

Kiitos kaikesta Hoitola Tähden YP:t ja sen eläimet, neot sekä hoitajat!

©2018 Hoitola Tähti - suntuubi.com